torstai, 14. lokakuu 2010

Syksyinen Kivikko

Otin eilen koiralenkille mukaan kameran, jotta saisin kuvia syksyisestä metsästä.

Näiden kuvien lisäksi näin metsässä pöllön, jonka sain myös tähtäimeeni. Kuva ei ole kovin selkeä. Mikäköhän pöllölaji on kyseessä? Itse epäilen sen olevan lehtopöllö. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lehtop%C3%B6ll%C3%B6

torstai, 14. lokakuu 2010

Ilmarina osa 2

Eilen olin siis Myllypuron yläasteella kertomasta ilmastonmuutoksesta. Se oli mun ensimmäinen kerta, mutta toivottavasti ei jäänyt viimeiseksi. Hauskaa siis oli. Edellisenä yönä hermostutti niin paljon, että yöunet oli mennä. Kun sitten olin koululla, jännityksestä oli jäljellä rippeet. Lopullisesti jännitys lähti pois kun oppilaat marssivat luokkaan ja tervehtivät iloisesti. Ymmärsin heti, että olen heidän kanssaan samalla aaltopituudella. Siitä sitten koko puolentoista tunnin esitys meni kuin vettä vaan. Oppilaat olivat aktiivisia ja heille oli helppo heitellä kysymyksiä.

Hyvä kommentti tuli heti alkuun yhdeltä pojalta. Ensimmäisellä diallani oli nimittäin ajatuksia herättävä kysymys: "Ilmastonmuutos, kuinka sen ratkaisemme?". Poika heitti siihen että :" Eihän meidän lasten sitä kuulu ratkaista, se on teidän aikuisten homma!" Kyseessä kun oli jo yhdeksäsluokkalaiset vastasin siihen vaan että :"Kohtahan te olette aikuisia." Silti kysymys oli minusta ihan aiheellinen. Sehän tässä ilmastonmuutoksessa onkin juuri niin kurjaa, että sen joutuvat ratkaisemaan ihan muut ihmiset kuin ne, jotka ovat sen aiheuttaneet. Toisaalta eihän tätä tilannetta kukaan tahallaan ole aiheuttanut. Pohjimmiltaan kysymys on kuitenkin siitä, että meitä on täällä pallolla ihan liikaa. Kaikille ei voida tarjota yltäkylläistä elämää. Ja jotta kaikille pystytään turvaamaan edes ihmisarvoinen elämä, länsimaalaisten hyvinvointivaltioiden täytyy muuttaa kulutukseen perustuvaa elämäntapaa. On helppo sanoa täällä Suomessa, että jokainen pitäköön huolen omasta tontistaan. Mutta kuten Paulo Coelhon kirjassa (en nyt muista mikä niistä, olen viime aikoina lukenut niitä niin monta peräkkäin) sanotaan, olemme kaikki yhtä ja toisten ihmisten hätä ja kärsimys tuntuu meissä kaikissa. Vaikka yrittäisimme sulkea silmämme siltä, sydämemme kärsii.

Samaiselta nokkelalta pojalta tuli vielä loppuun hauska kommentti, kun kannustin heitä toimimaan ilmastoystävälisesti. Hän sanoi että: " Joo, joo jätetään sitten leipä syömättä ja syödään tomaattia."

Toivottavasti pääsen vielä uudelleen kouluvierailulle. Se oli niiiiin antoisaa.

ps. Ilmari-esityksen diat on saatavissa osoitteesta : http://www.ilmasto.org/opetus_ja_pelit/ilmastotietoa_kouluille.html

tiistai, 12. lokakuu 2010

Apua pari tuntia meni hetkessä!

Mun piti alkaa kertaamaan huomista esitystä, mutta sitten jäin blogien ihmeelliseen maailmaan. Löysin hyvän listauksen ympäristöblogeista: http://www.cisionwire.fi/cision-finland/cision-listasi-ymparistoblogit . Nyt sainkin ajankohtaista seurattavaa. Vielä muutama uutissyöte ja olen luonut itselleni ihannesivuston, Wau!!! Miten en ole ennen tutustunut tähän bloggauksen ihmeelliseen maailmaan. On minulla toinenkin blogi. Siellä esittelen koirani. Kirjoitin koiristani muutaman bloggauksen kun Helmi villakoira tuli taloon, mutta sitten se jäi. Koiriani voi kuitenkin käydä ihailemassa purulelu-laatikossa : http://purulelulaatikko.blogspot.com/.

Kokeneet bloggaajat antakaa vinkkejä tähän bloggauksen aloittamiseen? Onko jotain kivaa lisättävää sivustolle ja miten tästä hommasta saisi vuorovaikutteista ? Jostain luin että provosoimalla saa lukijoita ja kommentteja. Luulisi, että olisi jokin muukin keino vuorovaikuttaa kun provosointi ja provosoituminen?

tiistai, 12. lokakuu 2010

Ilmarina

Huomenna on sitten ensiesiintyminen Ilmarina Myllypuron yläasteella. Jännittää... Myllypuron yläasteella on ympäristöpäivä ja minut on kutsuttu puhumaan ilmastonmuutoksesta. Ensimmäinen kerta kun olen koulussa esiintymässä. Pitää vaan yrittää muistaa, että minulla on taitoa ja tietoa. Olenhan juuri valmistunut filosofian maisteri ja pääaineenani oli ympäristönsuojelutiede. Jossain tilanteessa voi yllättää, että taantuukin taas itse lukiolaisen tasolle ja luulee olevansa pitämässä jotain esitelmää kavereileen. Kun muistaa vaan pysyä kolmikymppisenä, kaikki menee hyvin... toivottavasti.

Materiaali huomiselle on kiva. Se on saatavissa sivustolta www.ilmasto.org . Aineistossa ei saarnata eikä syytellä ketään. Hyvin kevyesti käydään läpi ilmastonmuutoksen tieteellinen perusta ja sitten käydäänkin läpi mitä jokainen voi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Paljonhan on jo eri ihmiset ja instanssit tehneet, mutta vielä paljon pitää tehdä, jotta pysytään "vain" alle kahden asteen maailman keskilämpötilan nousussa. Onneksi paljon on vielä tehtävissä ihan pienillä ponnistuksillakin.  Ja toivoa on, se on se sanoma mitä haluan kouluun viedä.

Itselleni kävi opiskellessa niin, että koko ilmastonmuutoskeskustelu kävi ärsyttämään ja tympäännyttämään. Tuntuu turhauttavalta, että käsketään sammuttelemaan valoja ja laskemaan sisälämpötilaa sekä syömään vähemmän lihaa jne. Sitten kuitenkaan suuret valtiot eivät ole valmiita tekemään juuri mitään päästöjen vähentämiseksi. Viittaan nyt esimerkiksi Kööpenhaminaan 2009. Lisäksi yritysten jatkuvan kasvun tavoittelu saa jatkua, mutta kuluttajan pitää vähentää kulutustaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että yksityisen ihmisen teoilla on merkitystä ja valtiothan ja yrityksethän koostuvat yksilöistä. Silti välillä turhautta. En siis yhtään ihmettele, jos yläasteikäinen ei jaksa kuunnella sanaakaan ilmastonmuutoksesta. Itselläni oli pitkään samanlainen olo. Syyllisyys ja epätoivo lamaannuttavat. Siksi toivoa ja mahdollisuuksia ei voi liikaa korostaa.

No nyt täytyy alkaa harjoittelemaan esitystä. Huomenna voin sitten kertoa miten meni.

maanantai, 11. lokakuu 2010

Ensimmäinen kirjoitus

Huh, kyllä on ensimäinen kirjoitus ollut ison kynnyksen takana. Pidän kirjoittamisesta ja olenkin aiemmin kirjoittanut runoja päiväkirjallisen. Päiväkirjaa en ole koskaan pystynyt pitämään, sillä olen liian lyhytjännitteinen siihen. Toivottavasti saisin nyt tästä blogin kirjoittamisesta hieman pidemmän prosessin.

Olen kolmekymmentäkolme vuotias pienen pojan äiti Itä-Helsingistä. Itä-Helsinki on minulle rakas koti. Olen asunut täällä koko ikäni. Äitini joutui lapsena perheestä toiseen ja paikasta toiseen. Hän päätti että omille lapsilleen hän antaa lahjaksi juuret. Paksut juuret olen sitten saanut :). Välillä tekisi mieli lähteä asumaan johonkin muualle vain siksi, että haluan kokeilla miltä elämä tuntuu. Matkailukin kiinnostaa hieman. Lapsena sain matkustaa sekä Suomessa että ulkomailla jalkapalloharrastuksen ansiosta. Siksi minulle ei koskaan ole tullut mitään pakkoa lähteä. Ihmiset ja elämä on pohjimmiltaan aika samanlaista joka puolella. Kuitenkin matkailu aina avartaa ja piristää. Harmi, että lentäminen on niin saastuttavaa ja se ei ole ilmastoystävällistä. Joutuu tarkemmin miettimään menemisiään.  Meidän perheessä ei mentäisi joka lomalla Thaimaaseen. Mutta kyllähän siellä kieltämättä olisi mukava edes kerran elämässään käydä.

 

  • Henkilötiedot

    Blogissa kirjoittaa pienen pojan äiti, jonka kiinnostuksen kohteet ovat ympäristö, eläimet ja henkinen kasvu. Pohdiskelen elämää ja ajankohtaisia asioita, mutta enimmäkseen yritän vain nauttia elämästä ja kirjoittamisesta.