Huomenna on sitten ensiesiintyminen Ilmarina Myllypuron yläasteella. Jännittää... Myllypuron yläasteella on ympäristöpäivä ja minut on kutsuttu puhumaan ilmastonmuutoksesta. Ensimmäinen kerta kun olen koulussa esiintymässä. Pitää vaan yrittää muistaa, että minulla on taitoa ja tietoa. Olenhan juuri valmistunut filosofian maisteri ja pääaineenani oli ympäristönsuojelutiede. Jossain tilanteessa voi yllättää, että taantuukin taas itse lukiolaisen tasolle ja luulee olevansa pitämässä jotain esitelmää kavereileen. Kun muistaa vaan pysyä kolmikymppisenä, kaikki menee hyvin... toivottavasti.

Materiaali huomiselle on kiva. Se on saatavissa sivustolta www.ilmasto.org . Aineistossa ei saarnata eikä syytellä ketään. Hyvin kevyesti käydään läpi ilmastonmuutoksen tieteellinen perusta ja sitten käydäänkin läpi mitä jokainen voi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Paljonhan on jo eri ihmiset ja instanssit tehneet, mutta vielä paljon pitää tehdä, jotta pysytään "vain" alle kahden asteen maailman keskilämpötilan nousussa. Onneksi paljon on vielä tehtävissä ihan pienillä ponnistuksillakin.  Ja toivoa on, se on se sanoma mitä haluan kouluun viedä.

Itselleni kävi opiskellessa niin, että koko ilmastonmuutoskeskustelu kävi ärsyttämään ja tympäännyttämään. Tuntuu turhauttavalta, että käsketään sammuttelemaan valoja ja laskemaan sisälämpötilaa sekä syömään vähemmän lihaa jne. Sitten kuitenkaan suuret valtiot eivät ole valmiita tekemään juuri mitään päästöjen vähentämiseksi. Viittaan nyt esimerkiksi Kööpenhaminaan 2009. Lisäksi yritysten jatkuvan kasvun tavoittelu saa jatkua, mutta kuluttajan pitää vähentää kulutustaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että yksityisen ihmisen teoilla on merkitystä ja valtiothan ja yrityksethän koostuvat yksilöistä. Silti välillä turhautta. En siis yhtään ihmettele, jos yläasteikäinen ei jaksa kuunnella sanaakaan ilmastonmuutoksesta. Itselläni oli pitkään samanlainen olo. Syyllisyys ja epätoivo lamaannuttavat. Siksi toivoa ja mahdollisuuksia ei voi liikaa korostaa.

No nyt täytyy alkaa harjoittelemaan esitystä. Huomenna voin sitten kertoa miten meni.